Että tälläsissä pirtissä mietinnöissä aloitetaan tällä kertaa! Tragedian Kääntöpiiri-seminaariin on hieman yli viikko aikaa ja alan olla todella jännittynyt. Stressaa, pelottaa, kaduttaa, jännittää..samalla oon innoissani, onnellinen ja iloinen. Mä aattelen näin, että mun tunteiden kirjo on suoraan verrannollinen tapahtuman tärkeyteen itselleni..joten kun se on tällaista kohtuutonta vuoristorataa, tiedän, että tämä tulee olemaan yksi tärkeimpiä tapahtumia elämässäni tähän asti. Jonkinlainen välitilinpäätös, ainakin.
Kirjan ennakkomyynti alkaa huomenna, 27.9.2019 verkkokaupassa. Se jännittää myös. Tuntuu, että nyt olen todella lähellä sitä hetkeä, kun mun pitää (ja haluan) päästää viimeinkin irti siitä ja katsoa, kuinka pitkälle se kantaa. Toivon ja uskon, että pitkälle.
Kuten olen useasti monissa yhteyksissä sanonut, en ole koskaan tehnyt mitään näin henkilökohtaista julkisesti ja siksikin tämä pelottaa valtavasti. Mutta olen päättänyt olla silti rohkea, sillä itselleni rohkeus ei ole pelon puuttumista, vaan se on tekoja pelosta huolimatta. Askel. Kerrallaan. Etenemistä.
Minulla on ”tapana” myös kokea suurta yksinäisyyttä isojen muutosten keskellä. Niin nytkin. Edessä on jotain uutta, jotain mistä en tiedä mitään, jotain mikä vuosi sitten oli vain utuinen aavistus jossain alitajunnan alla. Tuntuu, että olen sen kanssa täysin yksin, enkä voi hallita sitä. Vaikka eihän se ole totta. Minulla on maailman hienoin ja ihanin Tragedian Kääntöpiiri crew, yhteistyökumppanit, ystävät ja läheiset minun tukenai. Mä en todellakaan ole yksin. Mutta ehkä se on tämä henkilökohtaisen kipuni paljastuminen, jota kukaan muu ei tietenkään voi kanssani samalla tavalla jakaa. Voin vain toivoa, että tässä käy hyvin.
Vielä en tiedä tuleeko voitto vai turpaan, sen näkee sitten. Toivon kuitenkin, että näen monet teistä jotka ovat minulle näiden kuukausien ja vuosien aikana kirjoittaneet ja että tulette minua moikkaamaan minua Tampere-talossa 5.10.2019! Tunteet ovat tunteita ja se on yksi iso syy siihen, miksi Tragedian Kääntöpiiri on ylipäätään olemassa. Ilman sitä suuren suurta ahdistusta ja synkkyyttä en olisi nyt tässä. Ja olen sydämestäsi siitä kiitollinen, että minulla on mahdollisuus tehdä jotain näin hienoa ja tärkeää, teidän kaikkien kanssa yhdessä! Voikaa hyvin.
Love, Lotta
Julkaistu: 17.07.2019
17.7.2019 kuvasimme Tampereella materiaalia tuleviin videoihin. Kuvauksissa olivat mukana Allu, Jenni, Jani, minä ja Eero Herranen.
Kuvasimme ajatuksiamme Tragedian Kääntöpiiriin liittyen ja minua yllätti kuvausten henkilökohtaisuus. Olen ollut työni puolesta taiteilijana paljon esillä ja myös kameran edessä, vaikka en ole näyttelijänä varsinaisia kameratöitä paljoa tehnytkään. Tällä kertaa tunne oli kuitenkin jotenkin erilainen. Tuntuu, että Tragedian Kääntöpiiri menee koko ajan vain enemmän ja enemmän ihoni alle ja vaikka olinkin siihen varautunut, tän projektin aiheuttamat voimakkaat tuntemukset tulevat välillä itselle jopa hieman yllätyksenä.
Tuntuu jännittävältä miettiä, että en oikeastaan mitenkään voi tietää, mitä tästä vielä tulee. Tekemisemme perustuu tässä kohtaa vielä täysin intuition, mielikuvituksen ja suunnittelun varaan. Emme ole tehneet mitään tällaista aiemmin, eikä meillä ole oikeastaan mitään varmuutta siitä, että kuinka tämä olisi parasta tehdä. Kuulostaako sekavalta? Ehkä, mutta sitä se ei ole. En tarkoita tässä nyt tapahtumien ja tilaisuuksien järjestämistä konkreettisesti, vaan sitä, että kukaan meistä ei ole aiemmin tehneet työn puolesta mitään näin henkilökohtaista, jossa laittaisi itsensä ja persoonansa 100% likoon.
Olen äärimmäisen kiitollinen tiimilleni siitä, että en ole tässä enää yksin. tuntuu helpottavalta, että myös tämän projektin henkistä kuormittavuutta pystyy jakamaan toisten kanssa. Kun kesä tästä hieman etenee, pääsette tekin kaikki näkemään, mitä kaikkea tässä on tullut puuhasteltua. Mutta ensin vähän lomaillaan, palataan elokuussa uusin voimin! Ihanaa kesää kaikille! 🙂
Love, Lode
Lotta Ansakorpi