Tragedian Kääntöpiiri-seminaari Tampere-talossa lähenee ja siitä myötä myös minun kirja-projektini tulee päätökseen. Jos joku olisi kolme vuotta sitten sanonut, että tulen kirjoittamaan kirjan yhdestä elämäni kauheimmasta ajanjaksosta, en olisi uskonut. Enkä varsinkaan tässä yhteydessä.
Vaihtoehtona Kuolema-kirjan kirjoittaminen on ollut yksi kivuliaimmista taiteellisista projekteista, mitä olen tehnyt. Avaan kirjassa elämääni viimeisen kolmen vuoden ajalta, siitä, mistä Tragedian Kääntöpiiri sai alkunsa ja mihin se johti.
Yhdessä puhelussa koko maailma romahti. Menetin kaiken mitä minulla oli, mitä olin siihen asti rakentanut ja mihin olin matkalla. Yhä edelleen kun luen kirjoituksiani noilta päiviltä, kehoni reagoi voimakkaasti ja muistan kuinka kauhu elämäni murskaantumisesta lamaannutti minut täysin.
Minua jännittää julkaista kirja. Tunne on ristiriitainen. Toisaalta haluan aivan ehdottomasti tehdä sen, toisaalta pelottaa, kuinka se tullaan ottamaan vastaan. En ole koskaan tehnyt mitään näin henkilökohtaista julkisesti ja kirja sisältää erittäin kipeitä kuvauksia elämästäni ja ajatuksistani.
Kirja on herättänyt laajaa kiinnostusta ja olen hyvin iloinen että sitä on ennakkoon kyselty niin paljon. Tuntuu, että aihe kiinnostaa ja hyvä niin. Siksi minä sen olen kirjoittanutkin.
Seminaariin on aikaa vajaa kuusi viikkoa. Päivästä on tulossa varmasti yksi hienoimmista, koskettavammista ja henkilökohtaisimmista tapahtumista, mihin itse olen osallistunut. Tiedän sen jo nyt, puhuttuani muiden esiintyjien kanssa myös heidän aiheistaan. Jokaisen puhujan tarina on osaltaan niin riipaisevan kipeä ja silti toivoa täynnä. Että synkimmästäkin umpikujasta on tie ulos. Siihen minäkin olen elämässäni uskonut ja luottanut, silloinkin, kun tuntui että kaikki toivo oli jo hiipunut.
Toivon sydämeni pohjasta, että tämä onnistuu. Sekä kirjan myynti, että tapahtuma. Tämä on minulle uusi mahdollisuus saada menetetyn elämän tilalle jotain uutta, jotain parempaa. Olen myös erittäin kiitollinen niistä sadoista kommenteista, viesteistä, sähköposteista ja puheluista joita te olette minulle lähettäneet. Olen saanut aivan mielettömästi rohkeutta ja voimaa teidän kannustavista viesteistänne! Se auttaa minua jaksamaan ja tekee näkyväksi sen, kuinka tärkeä tämä koko Tragedian Kääntöpiirin ajatus meille kaikille on. Kukaan ei selviä elämästään yksin ja varmasti meistä jokaisella on kokemusta vastoinkäymisistä, olivatpa ne sitten isoja tai pieniä.
Lisäksi toivon, että näen juuri sinut la 5.10.2019 Tampere-talossa, Tragedian Kääntöpiiri-seminaarissa, sillä haluan kertoa sinulle tarinani. Toivon myös, että tulet moikkaamaan minua siellä, jos näet minut.
Valoa ja rakkautta, Lotta
Julkaistu: 17.07.2019
17.7.2019 kuvasimme Tampereella materiaalia tuleviin videoihin. Kuvauksissa olivat mukana Allu, Jenni, Jani, minä ja Eero Herranen.
Kuvasimme ajatuksiamme Tragedian Kääntöpiiriin liittyen ja minua yllätti kuvausten henkilökohtaisuus. Olen ollut työni puolesta taiteilijana paljon esillä ja myös kameran edessä, vaikka en ole näyttelijänä varsinaisia kameratöitä paljoa tehnytkään. Tällä kertaa tunne oli kuitenkin jotenkin erilainen. Tuntuu, että Tragedian Kääntöpiiri menee koko ajan vain enemmän ja enemmän ihoni alle ja vaikka olinkin siihen varautunut, tän projektin aiheuttamat voimakkaat tuntemukset tulevat välillä itselle jopa hieman yllätyksenä.
Tuntuu jännittävältä miettiä, että en oikeastaan mitenkään voi tietää, mitä tästä vielä tulee. Tekemisemme perustuu tässä kohtaa vielä täysin intuition, mielikuvituksen ja suunnittelun varaan. Emme ole tehneet mitään tällaista aiemmin, eikä meillä ole oikeastaan mitään varmuutta siitä, että kuinka tämä olisi parasta tehdä. Kuulostaako sekavalta? Ehkä, mutta sitä se ei ole. En tarkoita tässä nyt tapahtumien ja tilaisuuksien järjestämistä konkreettisesti, vaan sitä, että kukaan meistä ei ole aiemmin tehneet työn puolesta mitään näin henkilökohtaista, jossa laittaisi itsensä ja persoonansa 100% likoon.
Olen äärimmäisen kiitollinen tiimilleni siitä, että en ole tässä enää yksin. tuntuu helpottavalta, että myös tämän projektin henkistä kuormittavuutta pystyy jakamaan toisten kanssa. Kun kesä tästä hieman etenee, pääsette tekin kaikki näkemään, mitä kaikkea tässä on tullut puuhasteltua. Mutta ensin vähän lomaillaan, palataan elokuussa uusin voimin! Ihanaa kesää kaikille! 🙂
Love, Lode
Lotta Ansakorpi