“Kuukausista julmin, on huhtikuu, niin sanotaan. Ja se on jäänyt luupiks pyörimään mun allakkaan. Kuukausista julmin, lävistää mut säteellään ja mun aivan turha kysellä on sääliään. Tunnolla on tonni, raskaammaks käy kuorma sen. Tunnolla on tonni, jota oikein jaksais en..” (Kolmas Nainen: Kuukausista julmin). Nyt on taas se hetki kun ahdistaa. Olen tähän mennessä kirjoittanut oikeastaan pelkästään positiiviseen sävyyn ja jättänyt hieman näitä synkempiä ajatuksia jakamatta..
Kieltämättä huomaan, että menneisyys joka tähän tilanteeseen ja formaattiin on johtanut, vaikuttaa yhä hyvin voimakkaasti toisinaan ajatuksiini, tuntemuksiini ja tunteisiini. Pelkään, että epäonnistun. Pelkään, että joku pettää minut taas. Pelkään ihmisten reaktioita.
Töitä pitää tehdä älyttömästi. Ja kun sanon älyttömästi, tarkoitan aivan järjetöntä määrää!! Sen lisäksi minulla on tietenkin omat asiakkaat, kurssit ja koulutukset, jotka teen tämän kaiken Tragedian Kääntöpiiriin liittyvän lisäksi.
Tuntuu, että tekemistä on liikaa ja asiat eivät etene. Pelottaa, selviänkö taloudellisesti, kannattaako tämä, onko tässä edes mitään järkeä?! Olenko ainoa, joka ajattelee tämän aiheen ja formaatin tärkeäksi? Sitähän en voi tietää ennen julkaisua.
Nettisivujen ja tapahtuman julkaisu venyy, koska en ehdi tehdä asioita ajallaan yksin. Liikaa hommaa yhdelle ihmiselle, jotka mun kuitenkin pitää tehdä ensin, ennenkuin voin jakaa vastuuta muille tiimiläisille. Päivät vaan yksinkertaiset kiitää ohi ja aika loppuu kesken.
Mutta eiköhän tämä tästä, olen tottunut tähän vuoristorataan ja paineeseen jo vuosien ajan. Kohta jälleen helpottaa. Edessä on oikea tehoviikko, kaksi kurssia, asiakkaat ja lento Tanskaan. Sitten hieman helpottaa. Menen Tanskaan kansainväliseen johtaja-koulutukseen, ”Personal Authentic Leadership and Coaching”. Kerron tästä myöhemmin kesällä lisää. Mutta ennen sitä keskityn nyt käsillä oleviin kursseihin ja vain välttämättömimpiin käytännön asioihin. Jaksaa jaksaa! 😉
Love, Lode
Lotta Ansakorpi