Tiesin heti, kun aloin miettiä, ketä haluaisin mukaan tälle matkalle, että haluan ehdottomasti mukaan ystäväni Laura Tuomarilan. Olimme jo aiemmin jakaneet Lauran kanssa elämän iloja ja suruja ja Lauran periksiantamattomuus on aina ollut piirre, jota ihailen.
Menin käymään Lauran luoma ja varovaisesti join ideani Tragedian Kääntöpiiristä hänelle. Laura innostui heti ja piti ideaa mahtavana. Huomasin, että minua hieman jännitti kertoa hänelle ajatuksistani, enhän ollut jakanut näitä ajatuksia vielä kenenkään toisen kanssa. Mutta kuten niin monta kertaa aiemminkin, Laura katsoi minua silmät palaen ja antoi kaiken tukensa tämän ajatuksen eteen.
Kun olin jakanut ajatukseni hänelle, jatkoin ääni väristen, että haluan myös hänet tähän mukaan. Laura katsoi minua hetken suu auki ja hihkaisi sitten riemuissaan: “Ai oikeesti?! Tottakai mä tuun!! Tästä tulee niin siistiä!!”. Olin onnellinen. Siinä hetkessä minusta tuntui, että tämä voisi todellakin onnistua ja toteutua. Aloimme heti suunnittelemaan, mitä kaikkea tämä pitäisi sisällään ja mitä tarvitsemme, jotta tämä todellakin toteutuu.
Juttelimme pitkälle iltaan, mitä kaikkea tämä meissä herättää. Ensimmäisenä tuli mieleen jännitys, sitten epäonnistumisen pelko, siitä seuraava häpeä. Mutta onneksemme olemme hyviä kannustamaan toisiamme, joten päätimme yhdessä, että me kyllä pystymme tähän. Sillä me pystymme mihin vaan, jos vain niin päätämme.
Nyt piti enää toteuttaa ideat. 😉
Love, Lotta
Lotta Ansakorpi