Mikä sitten on Tragedian Kääntöpiiri? Sitä aloin miettiä ensimmäiseksi. Tiesin, että haluaisin kertoa ainakin oman tarinani, mutta se ei riittänyt. Koin, että tässä on pelissä paljon enemmänkin, tässä on kyse jostain suuremmasta.
Minua on useaan otteeseen neuvottu, etten saisi missään kertoa ääneen, mitä minulle on tapahtunut. En oikeastaan koskaan olen oikein ymmärtänyt miksi. Miksi pitäisi piilotella sitä, että jotain kauheaa on tapahtunut? Miksi ei saisi sanoa, “kyllä, se on totta, näin on käynyt ja pahalta tuntuu!”? Mitä minä hyödyn siitä, että peittelen tätä järjetöntä kipua? En mitään.
Tiedän, että en ole yksin näiden asioiden kanssa. Tiedän, että on muitakin, jotka painivat näiden samojen asioiden kanssa. Mitä enemmän olen tarinaani uskaltanut ihmisille avata, sitä enemmän he ovat minulle kertoneet omista vastoinkäymisistään. Ja se on tuntunut vapauttavalta! Enkä tarkoita mitään marttyyri-piiriä, missä surkutellaan, kuinka maailma potkii päähän. Ei, vaan sitä, että rehellisesti jakaa sen, että nyt muuten sattui ja pahasti. Mutta tästä selvitään kyllä, yhdessä!
Tragedian Kääntöpiiri on minulle ennen kaikkea elämän energiaa! Se on intohimoa, uskallusta, rohkeutta ja herkkyyttä olla sitä mitä on. Rohkeutta seisoa omilla jaloillaan, silloinkin, kun tuntuu huteralta ja tuuli puhaltaa vaatteiden läpi luihin ja ytimiin asti, eikä edessä näy tietä ei polkua.
Tragedian Kääntöpiiri on uusi alku, uusi mahdollisuus, uusi näkökulma katsoa asioita. En tiedä vielä tarkalleen, mitä edessäni on, mutta tiedän että haluan ottaa siitä selvää. Ja tästä tää lähtee, askel kerrallaan, päättävästi eteenpäin. Minä. En. Luovuta.
Love, Lotta
Lotta Ansakorpi