Että tälläsissä pirtissä mietinnöissä aloitetaan tällä kertaa! Tragedian Kääntöpiiri-seminaariin on hieman yli viikko aikaa ja alan olla todella jännittynyt. Stressaa, pelottaa, kaduttaa, jännittää..samalla oon innoissani, onnellinen ja iloinen. Mä aattelen näin, että mun tunteiden kirjo on suoraan verrannollinen tapahtuman tärkeyteen itselleni..joten kun se on tällaista kohtuutonta vuoristorataa, tiedän, että tämä tulee olemaan yksi tärkeimpiä tapahtumia elämässäni tähän asti. Jonkinlainen välitilinpäätös, ainakin.
Kirjan ennakkomyynti alkaa huomenna, 27.9.2019 verkkokaupassa. Se jännittää myös. Tuntuu, että nyt olen todella lähellä sitä hetkeä, kun mun pitää (ja haluan) päästää viimeinkin irti siitä ja katsoa, kuinka pitkälle se kantaa. Toivon ja uskon, että pitkälle.
Kuten olen useasti monissa yhteyksissä sanonut, en ole koskaan tehnyt mitään näin henkilökohtaista julkisesti ja siksikin tämä pelottaa valtavasti. Mutta olen päättänyt olla silti rohkea, sillä itselleni rohkeus ei ole pelon puuttumista, vaan se on tekoja pelosta huolimatta. Askel. Kerrallaan. Etenemistä.
Minulla on ”tapana” myös kokea suurta yksinäisyyttä isojen muutosten keskellä. Niin nytkin. Edessä on jotain uutta, jotain mistä en tiedä mitään, jotain mikä vuosi sitten oli vain utuinen aavistus jossain alitajunnan alla. Tuntuu, että olen sen kanssa täysin yksin, enkä voi hallita sitä. Vaikka eihän se ole totta. Minulla on maailman hienoin ja ihanin Tragedian Kääntöpiiri crew, yhteistyökumppanit, ystävät ja läheiset minun tukenai. Mä en todellakaan ole yksin. Mutta ehkä se on tämä henkilökohtaisen kipuni paljastuminen, jota kukaan muu ei tietenkään voi kanssani samalla tavalla jakaa. Voin vain toivoa, että tässä käy hyvin.
Vielä en tiedä tuleeko voitto vai turpaan, sen näkee sitten. Toivon kuitenkin, että näen monet teistä jotka ovat minulle näiden kuukausien ja vuosien aikana kirjoittaneet ja että tulette minua moikkaamaan minua Tampere-talossa 5.10.2019! Tunteet ovat tunteita ja se on yksi iso syy siihen, miksi Tragedian Kääntöpiiri on ylipäätään olemassa. Ilman sitä suuren suurta ahdistusta ja synkkyyttä en olisi nyt tässä. Ja olen sydämestäsi siitä kiitollinen, että minulla on mahdollisuus tehdä jotain näin hienoa ja tärkeää, teidän kaikkien kanssa yhdessä! Voikaa hyvin.
Love, Lotta
Lotta Ansakorpi