Olin sopinut tapaamisen Harrin kanssa hyvissä ajoin, mutta siitä huolimatta aikataulut venyivät asiakkaiden kanssa hieman turhan kiireisiksi. Koska on tammikuu ja Tampereen keskustassa lisäksi ratikka-työmaa, liikkuminen keskustan läpi toiselle puolelle on jokapäiväinen suoritus. Lunta on aivan hulluna, mihinkään ei pääse, reitit muuttuvat päivittäin ja koskaan et voi tietää, pääsetkö samaa reittiä takaisin, mitä olit aamulla ajanut!
Vaikka olin varautunut kaikkeen tähän, olin silti hieman myöhässä. En saanut autoa parkkiin sinne, minne suunnittelin, joten jouduin jättämään auton kauemmaksi ja loikkimaan lumikinosten läpi kohteeseen! Perillä minua odotti mies aulassa, tai pikemminkin hississä, pitäen hissin ovea auki. Ryntäsin paikalle ja ojensin jäätyneen käteni miehelle. “Moikka! Sä odotat varmaan mua, mä olen Lotta!” sanoin puuskuttaen. “Öö..en taida.”- sanoi mies hyvin hämmentyneenä. Minä räjähdin nauramaan, sillä hänen ilmeensä oli hyvin näkemisen arvoinen. Astuin ulos hissistä ja sopersin pikaisesti luulleeni häntä erääksi toiseksi. Viimein oikea henkilö, Harri, saapui paikalle ja pääsimme aloittamaan neuvottelut!
Kävimme Harrin kanssa läpi rekisteröinnin perusteita ja hänen neuvoi minua erittäin ammattitaitoisesti asiassa eteenpäin. Koska puhun tietenkin omasta liiketoiminnastani, en tässä kohtaa avaa tapaamisemme sisältöä enempää. Tyydyn vain toteamaan, että mikäli mielessänne on jokin hyvä idea, kehotan perehtymään hieman siihen, kuinka se on mahdollista suojata. 😉 Nyt on askelmerkit taas kohdillaan ja tiedän, kuinka etenen!
Love, Lotta
Lotta Ansakorpi